Etusivu Harjoitusohjelmat Vinkit Keskustelu Jäsenet TAPAHTUMAT MENNEET TAPAHTUMAT YHTEISTREENIT KIMPPATILAUS MARATONKOULU  Liity jäseneksi Kirjaudu sisään Jäsentenvälinen Kompensoidut Jäsenprofiilit Haastattelussa Vuoden juoksijat |
Kilpailun kuvaus:
| Kesäkuun alkupuolella kävin Sveitsissä 13 päivän leirillä ja jälkikäteen on helppo sanoa että tuli treenattua aivan liikaa ja liian kovaa. Vaikkakin vielä viimeisenä leiripäivänä teki mieli käydä vielä yhdellä lenkillä. En tiedä sitten oliko leirin jälkeisen kunnon totaalisen katoamisen syynä jokin orastava tauti vai leiriväsymys. Tai sitten vähän molempia. Vielä 3 päivää ennen Paavoa sykkeet huitelivat PK-lenkillä ihan taivaissa eikä odotukset Paavolta olleet kovinkaan korkealla. Lähinnä mielessä oli että jaksan ehkä 3 km ja sitten pitää hypätä radan sivuun. Erittäin kevyet treenipäivät ja pienet spurttailut treenien lomassa palauttivat kuitenkin hermostoa ja kroppaa sen verran että itse asiassa olo olikin ensimmäisten kilometrien jälkeen suoraan sanottuna todella hyvä. Juoksu tuntui todella rennolta. Taktiikka oli sama kuin viime vuosina eli puolessa välissä pitää katsoa missä kärki menee ja lähteä sitten kuromaan ero umpeen. Tällä kertaa tiesin kyllä jo reilun 10 km kohdilla missä kärki menee, sillä Ruissalon kääntöpisteessä pystyy jotenkuten seuraamaan vastaantulevien numerolappuja. Joukossahan on runsaasti puolikkaan juoksijoita. Eipä sitä kuitenkaan ikinä voi olla ihan varma josko joku olisi jäänyt jonkin puskan taakse ja bongaamatta. Kukon Jyrkin kanssa tulimme puoleen väliin yhtä matkaa. Siitä lähdimme sitten kuromaan kärjen eroa kiinni. Itse asiassa tiesimme että omaa vauhtia ei tarvitse muuttaa, sen kuin odottelemme että kärki hieman väsyy. Niin kävikin jo jossain 26-27 km paiikkeilla ja kärkimies oli sen verran hiipunut että jatkoimme Jyrkin kanssa omaa vauhtiamme. Tein oman ratkaisun jossain 28...30 km paikkeilla ja lähdin kiristämään selvästi vauhtia. Jyrki alkoi hieman jäämään. Tarkoitus oli repiä 200 metriä eroa Ruissalon kääntöpisteelle, mutta perskeleen Jyrki oli sen verran kovassa iskussa että eroa oli vain 50 m. Kun omat ratkaisut oli siinä vaiheessa tehty niin tiesin että Jyrki ajaa kohta kiinni ja siinä vaiheessa pitää vaan yrittää jäädä roikkumaan peesiin. 35-36 km paikkeila Jyrki sai kiinni, mutta omat voimat oli jo sen verran finaalissa etten pystynyt jäämään peesiin. Jyrki meni menojaan. Oma niskakin napsahti sen verran että viimeisillä 5 kilometrillä eroa syntyi peräti 2,5 minuuttia. Mielessä siinsi toki jo viikon päästä oleva Walesin maasto- ja vuorijuoksun MM, joten pikkuisen piti myös yrittää säästellä. Vaikkakaan voimia ei kyllä hitusta enempää jäänytkään jäljelle. Lähtökohtiin nähden olin kuitenkin tyytyväinen suoritukseen. Sveitsin reissun ylirasitus ja asvaltilla/tasaisella juoksemattomuus alkoi kuitenkin painaa lopussa. Suunta on kuitenkin nyt taas ylöspäin ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia koitoksia. |
Haluatko mainoksesi sivustollemme? Sivuillamme vierailee lähes 50 000 eri kävijää vuodessa ja sivulatauksia tapahtuu peräti 0,5 miljoonaa. Ota yhteyttä: maraton [ät] tossu.com Webhotellit ja domainrekisteröinnit |